”Älkää te pelätkö” sanoi enkeli Jeesuksen haudalle tulleille naisille (Mt. 28:1-8). Kalliohauta oli tyhjä. Enkeli kyllä tiesi ketä naiset etsivät ja ilmoitti heille: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” Sanojensa vakuudeksi enkeli näytti heille paikan, jossa Jeesuksen ruumis oli ollut, mutta ei ollut enää. Naiset saivat tehtävän kertoa tästä Jeesuksen lähimmille opetuslapsille. He kaikki saisivat nähdä hänet Galileassa, jossa Jeesus oli julistanut evankeliumin ilosanomaa kulkien kylästä kylään, ketään erottelematta, pitäen köyhistä huolta. Naiset kiiruhtivat matkaan yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan.

Naisten pelko ei ollut ihan tavallista pelkoa vaan pyhää pelkoa. Heillä oli taju siitä, että tämä asia ylittää tavallisen elämän mittasuhteet ja että nyt ollaan Jumalan valtapiiriin kuuluvien asioiden kanssa tekemissä. Kokemukset haudalla ja ylösnousseen kohtaamiset vakuuttivat ensimmäiset kristityt. Kun me omana aikanamme luemme näitä kertomuksia, on ylösnoussut Kristus sanassaan läsnä ja herättää meissä uskon. On kyse tapahtumasta, jota aika ei rajoita. On kyse iankaikkisista asioista, riemullisista asioista, joita eivät maalliset huolet ja surut voita.

Pääsiäisen pyhäpäivät on tarkoitettu ihmistä varten. Silloin ruumis saa levätä työstä, sielu iloita Jumalan hyvistä lahjoista ja henki uudistua uskossa ylösnousseeseen Kristukseen, joka on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti. Hän kutsuu ja kokoaa luokseen kaikkia työtä tekeviä ja kuormien uuvuttamia. Hän antaa myös levon ja uudistumisen mahdollisuuden.  Hän lähettää meidät sanoen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka!” Näin osallistumme siihen työhön, jota kolmiyhteinen Jumala meissä ja maailmassamme tekee.

Siunattua pääsiäistä!

Jukka Koivusalo,

kirkkoherra