”Myö se ollaan tämän kylän pienintä väkkee,

meitä pittää olla paljon, jotta meidät näkkee.”

 

Vieremän kirkossa vietettiin eilen, sunnuntaina, vauvakirkkoa. Tämän kylän pienintä väkkee oli saapunut kirkkoon ilahduttavan paljon. Mieltä lämmitti myös se, että pikkuväen mukana kirkossa oli kaikenikäisiä: taaperoita, koululaisia, nuoria rippikouluikäisiä, eri-ikäisiä aikuisia sekä mummuja ja ukkeja.

Eilisen vauvakirkko oli ehkä jollekin vauvalle elämänsä ensimmäinen, mutta ihan yhtä hyvin se saattoi olla myös varttuneemman väen ensimmäinen kokemus vauvakirkosta. Tämän tyylinen jumalanpalvelus kun edustaa 2010-luvun jumalanpalveluselämää, jossa halutaan tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia osallistua jumalanpalveluksiin eri tavoilla ja eri teemoilla. Ilosanomaa Jeesuksesta voi kuulla ja Jumalaa ylistää niin monella tavalla. Vauvakirkossa helistimet soivat iloisesti ja Maria ja Elisabet -nuket seikkailivat evankeliumin mukana.

Viimeistään tuttu ”Körö körö kirkkoon” -loru yhdisti eri sukupolvien kokemuksen vauvakirkosta. Varmasti vauvojen vanhemmat, kummit, mummit ja papat ovat körötelleet lorua lapsuudessaan. Nyt köröteltiin yhdessä seurakunnan kanssa, lapset aikuisten sylissä tai polvella. Toivottavasti sunnuntain köröttely jäi lasten mieleen mukavana muistona, jonka voi aikanaan taas jakaa seuraavalle sukupolvelle.

Olisi mukava nähdä eri sukupolvien kohtaamista jumalanpalveluksissa muulloinkin kuin vauvakirkossa tai perhemessussa. Nämä ovat niitä jumalanpalveluksia, jotka on suunnattu juuri vauvoille ja lapsiperheille, ja niihin on myös varmasti helppo tulla. Voitaisiin toisaalta myös ajatella, että jokainen jumalanpalvelus on teemastaan riippumatta vauva-, taapero-, lapsi-, koululais-, nuoriso-, aikuis- tai vanhemman väen kirkko. Kuten vauvakirkkomainoksessa sanottiin: ”Jumalanpalvelus soveltuu kaikille vauvasta vaariin!” Tämä tarkoittaa sitä, että jumalanpalveluksessa kaikenikäisillä on mahdollisuus kokea ja ilmaista uskoa ja yhteyttä Jumalaan perinteisin tavoin hiljentymällä, kuuntelemalla, rukoilemalla, laulamalla, mutta myös soittamalla, nauramalla, itkemällä ja leikkimällä.

 

”Myö se ollaan tämän kirkon tärkeintä väkkee.

Meistä kaikkein pienimmänkin Taivaan Isä näkkee.”

(Pikkuväen katrilli, Lastenvirsikirja: 116)

Laura Kauhanen, nuorisotyönohjaaja